WAM:in venäläisen avantgardismin näyttelystä poistetaan lisää töitä.

Tässä blogissa aiemminkin aiheena olleesta näyttelystä poistetaan 14 "Rodtsenkon" teosta, lainaus Ylen uutisesta:

Wäinö Aaltosen museo on nyt päättänyt poistaa 14 Rodtsenkon nimiin signeerattua teosta. Päätöksen taustalla ovat lisätiedot, joita museo on saanut Rodtsenkon perikunnan edustajalta Aleksander Lavrentiev’ilta. Lavrentiev on ollut yhteydessä Tretjakovin Gallerian grafiikan osastoon ja A.S. Pushkinin yksityiskokoelmien museoon.

Teoksia tarkastelleet asiantuntijat ovat antaneet lausunnon, jonka mukaan WAMin näyttelyssä esillä olevat Rodtsenkon nimellä signeeratut teokset eivät vastaa taiteilijan tekniikkaa, tyyliä ja sarjateoksiin liittyviä piirteitä.

Nyt voidaan puhua väärennöksistä, koska kyse on signeeratuista töistä. Jännittävää nähdä mikä näyttelyn kohtalo tulee olemaan, koska kiertonäyttely on tarkoitus jatkaa syksyllä Turusta Hämeenlinnan taidemuseoon.

YLE: Wäinö Aaltosen museossa taideväärennöksiä

Aihetta tuntemattomille Kauppalehden 17.6.2009 julkaisema uutinen, mistä kaikki oikeastaan lähti liikkeelle:

Kriitikko syyttää: Turussa 2000-luvun taidehuijaus

Paula Holmila laajentaa väärennöskohun taustoja.

Jatketaan vieläkin WAM:in venäläisen avantgradismin näyttelyn tiimoilta. Paula Holmilalta tulee tiukkaa tuuttausta näyttelystä vastaavien tahojen suuntaan, ykkösosoitteena näyttelyä tiukasti puolustanut Turun kaupungin kuvataidejohtaja Päivi Kiiski.

Leonhard Lapinin näyttelyn ”taustaksi” luotu venäläistä 1910-luvun avantgardismia esittelevä näyttely Wäinö Aaltosen –museossa taas ei ole edes museotasoinen. Siitä noussut kohu ei ole aiheeton, koska kysymys on koko museolaitoksen uskottavuudesta. Katsojien täytyy voida luottaa, että museot tutkivat ja varmistavat esille laittamiensa teosten aitouden - etukäteen. Tämä näyttely ei edes taustoita, vaan heikkotasoisena antaa venäläisestä viime vuosisadan alun avantgardismista huonon kuvan.

Kokonaisuudessaa Holmilan kirjoitus on mielenkiintoinen, koska siinä pohditaan yleisimminkin ongelmaa taidevääärennöksien suhteen. Eihän ole varmaa etteikö myös Tennispalatsin surrealismia esittelevässä kesänäyttelyssä olisi väärennöksiä esillä.

Lopuksi lainaan Holmilan kirjoituksen viimeistä lausetta.

Spekulaatiot arvonnousuilla ovat huonoja ja epäonnisia perusteita ostamisille ja altistavat väärennöksille.

Bravo. Olen täysin samaa mieltä. Taidetta kannattaa ostaa töiden taiteellisen arvon vuoksi, ei sijoituksena. En pidä kehityksestä jossa varsinkin nuoria (ja) eläviä taiteilijoita arvotetaan markkina-arvon perusteella, taiteilijat eivät ole kapitalismin karjalaumaa.

http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/paulaholmila/vaarennoksia-liikkuu-kaikkialla

Turun "kohunäyttelystä" poistettiin viisi teosta.

Ilmeisesti WAM:in hallinto päätti taipua tukalassa tilanteessa ja poisti näyttelystä viisi teosta. Neljän poistetuista töistä oli väitetty olevan Rodtsenkoja ja yhden aito Malevitš. Tässä tuli erävoitto Otso Kantokorvelle ja myöskin koko taiteen kentälle.



Kuva HS.


Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat.

Aihetta on aiemmin käsitelty kirjoituksessa:

Taideskandaali Turussa, WAM:in näyttelystä huijauskohu.

Taideskandaali Turussa, WAM:in näyttelystä huijauskohu.

Lainaus hesarin verkkosivuilta:

Taidekriitikko Otso Kantokorpi epäilee, että turkulaisen Wäinö Aaltosen museon venäläistä avantgardismia esittelevä näyttely on huijausta. Kantokorpi lyttäsi näyttelyn keskiviikon Kauppalehdessä.

Kantokorpea arveluttaa etenkin se, että näyttelyssä on mukana 25 aiemmin tuntematonta Aleksander Rodtšenkon työtä - osa tosin kysymysmerkillä varustettuna.

"Rodtšenkon tunnettu tuotanto on sen verran pieni, että jo näillä teoksilla näyttelyn pitäisi olla suuren luokan kansainvälinen sensaatio, Kantokorpi kirjoittaa Kauppalehdessä.

...

Koko juttu hs.fi ja jutussa viitattu kauppalehden artikkeli. Tässä vielä ote kauppalehden jutusta:

Kriitikko toteaa, että valtaosa museossa esillä olevista tauluista on peräisin yhdestä yksityiskokoelmasta, jonka omistaa "turkulainen toisen polven grynderi".

Kantokorpi on myös selvittänyt näyttelyn kuraattorina toimineen Paola Volkovan taustaa. Hän toteaa, ettei Volkovasta löydy juurikaan tietoja taidehistorian piiristä.

- Hän ei esiinny missään alan keskeisessä kirjallisessa lähteessä, enkä kyennyt löytämään esimerkiksi netin kautta tietoja yhdestäkään hänen kirjoittamastaan venäläistä avantgardea käsittelevästä tekstistä.

Hänen Turun näyttelyn luetteloon kirjoittamansa teksti on amatöörimäinen, kömpelö ja osin asiantuntematon.

Sangen mielenkiintoista, koska jos Kantokorven väite pitää paikkaansa, kyseessä todellakin on taideskandaali, joka asettaisi WAM:in johdon ja myös Päivi Kiisken todella ikävään tilanteeseen.

Mahdollista virhettä ei voi puolustella millään tavalla, joko työt ovat sitä mitä luettelo väittää niiden olevan tai sitten ne ovat jotain muita töitä. En jaksa uskoa että Otso Kantokorpi laittaisi itseään kovin kevyin perustein likoon tällaisessa asiassa. Näyttelyn kävijämääriä kohu varmastikin nostaa, mikäli se WAM:in henkilökuntaa yhtään lohduttaa.