Haihatuskaatis - taidemateriaalin virtuaalinen kierrätyskeskus.

Haihatuskaatis on taidemateriaalin virtuaalinen kierrätyskeskus, jossa voi luovuttaa ja peräänkuuluttaa taiteentekemiseen tarvittavaa kaikenlaista roipetta.

http://haihatuskaatis.vuodatus.net/

Näin Jani Leinonen ylittää uutiskynnyksen Hesarissa.

Jani Leinonen on maalannut muotokuvan Jari Tervosta ja juttu pääsi aina Helsingin Sanomien kulttuurisivuille asti, uutiskynnys ylittyi?

Kuvataiteilija Jani Leinonen on ikuistanut tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan viettäneen kirjailija Jari Tervon muotokuvaan. Maalaus paljastettiin Helsingissä WSOY:llä maanantaina. Intensiivisessä lähikuvassa on viitteitä pop-taiteesta. Tummasävyinen maalaus on suurehko öljytyö puulevylle.

HS: Jani Leinonen maalasi muotokuvan Jari Tervosta.

Seuraava uutinen sarjassa lienee: Jani Leinonen maalasi muotokuvan Jani Leinosesta?

Valtio tilaa konsulttifilosofilta selvityksen suomalaisen kulttuurin tilasta.

Professori Pekka Himanen tekee valtiolle selvityksen siitä, miten Suomen henkinen kulttuuri saataisiin kukoistamaan 2010-luvulla.
"Tulen esittämään, että kulttuuriin ja taiteeseen tulee investoida merkittävästi nykyistä enemmän", Himanen sanoo.

Asiasta uutisoi hs.fi

Ai niin, meinasi unohtua...

Selvityksen on tilannut kolmikko, johon kuuluvat pääministeri Matti Vanhanen (kesk), valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) ja kulttuuriministeri Stefan Wallin (r).

Bravo, bravo.


Humanismi on halpaa, mutta konsulttifilosofit eivät ole halpoja.

Pää pyörälle Helsingissä 29-30.8.2009

Tällaista olisi tarjolla tänä viikonloppuna Helsingissä.

Pää pyörälle – taidetta fillaroiden 29. - 30.8.2009

Tapahtuma tarjoaa ajan hermolla olevaa nykytaidetta kuudessa kohteessa: videoita, tanssia, musiikkia, performansseja, keskusteluja…

Pää pyörälle edustaa taiteilija Markus Renvallin kehittämää Straight-On-Medicine-Art –taidesuuntaa, jonka avainsanoja ovat sosiaalisuus, yhteisöllisyys ja prosessinomaisuus. Tapahtuma yhdistää suoraviivaisen taidelääkinnän, fillaroinnin ja nykytaiteen sumeilemattomalla ja yllättävällä tavalla.

Fillarireitti muodostuu kuudesta eri kohteesta Helsingissä ja Espoossa, joissa tutustutaan näyttelyihin sekä tavataan tapahtumaa varten mukaan kutsuttuja taiteilijoita ja nähdään heidän teoksiaan. Koko fillarimatkan mukana on opas, ja mukaan voi tulla myös matkan varrelta. Reitin pituus on noin 15 kilometriä.

Kohteet: Valokuvataiteen museo, Didrichsenin taidemuseo, Gallen-Kallelan museo sekä EMMA, Galleria Aarni ja Cartes WeeGee-talossa

http://paapyoralle.fi/

Eläkeläisnainen tuhopoltti rakennuksen rumana.

Lainaus Ilta-Sanomista:

Savonlinnalainen yli 60-vuotias eläkeläisrouva tunnusti kaksi vahingontekoa Savonlinnassa.

Hän tunnusti sytyttäneensä 16.7. ja 10.8. palamaan Nätkin koulun urheilukentän huoltorakennuksen.

Rakennus vaurioitui jonkun verran molemmilla kerroilla.

Rikoksesta epäillyn mielestä kyseinen rakennus on sopimaton kyseiseen paikkaan ja se on rumentanut huonokuntoisena koulun kenttää, minkä vuoksi hän on yrittänyt polttaa kyseistä rakennusta.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1724179

Uutinen ei suoraan liity kuvataiteeseen, mutta tietenkin teon voisi nähdä jonkinlaisena todella radikaalina osallistuvan kaupunkitaiteen aktiona.

Poltettiinhan vastikään tuhotyönä yksi Mäntän 2009 taideteoksista, Ihana Havon ja Tapani Kokon Miesten talo oli myös eräänlainen rakennus:

"Teos kuvaa sitä, että kaikki on jäänyt kesken. Materiaalit ovat loppuneet tai into on loppunut, Kokko kertoi."

Oliko myös Savonlinnalaisen huoltorakennuksen kohdalla into loppunut kesken? Vetelen tässä vain ajatusviivoja erilaisten viimeaikaisten tapahtumien välille, perspektiivejä pyöritellen. Missä kulkevat vandalismin, aktivismin ja taiteen rajavyöhykkeet?

Huom! En kuitenkaan suosittele taiteilijoille uraa pyromaanina, todennäköisesti ura jäisi hyvin lyhytaikaiseksi ja jatkuisi varman leivän äärellä neljän seinän sisällä.

Tänään taiteiden yö Oulussa.

Taiteiden Yö -idea tuntuu levinneen ympäri Suomea. Tänään kulttuurista voi nauttia Oulun yöelämässä.

http://www.ouluntaiteidenyo.net/

Vaikka ei Oulussa tai lähistöllä asuisikaan, kannattaa tutustua tarjontaan. Verkkosivujen mukaan Taiteiden Yötä vietetään Oulussa nyt toista kertaa.

Googlehaun perusteella Taiteiden Yötä vietetään tai vietettiin tänä vuonna mm. Tuusulassa, Turussa, Kouvolassa, Vaasassa ja Wikipedian mukaan myös monessa muussa Suomen kaupungissa.

Taideteollisen opiskelijat uhkaavat lähteä Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan edustajistosta.

Kuvakaapattu uutinen Helsingin Sanomista lauantailta 8.8.2009

http://is.gd/2914K

Tämä oli jokseenkin odotettavissa oleva kehityksen suuntaus. Väkimäärältään huomattavasti pienempi TaiK jää teekkareiden jalkoihin.

Aika näyttää onko kysymyksessä pelkkä uuteen ajattelu- ja toimintakulttuuriin liittyviä lastentauteja vai pidempään jatkuva poteroihin kaivautuminen. Lue ensimmäisen kokouksen tunnelmia ja kommentointia Joonas Turusen blogista. Tässä pieni lainaus:

"Kokous osoitti minusta selvästi, että Otaniemi käyttää edustajistossa enemmistöään todella suoraviivaisesti hyväksi niin, että uudesta ylioppilaskunnasta muotoillaan nimenomaan teekkareille mieleinen. Varsinaisesti mistään kompromissihalukkuudesta tai edes aidosta dialogista ei juuri voi puhua – tuntuu kuin kokous oli välillä puhdasta teatteria, jossa kyltereiden tekemiä muutosehdotuksia ei edes vaivauduta kommentoimaan (mm. taloudellisesti merkittävät päätökset), vaan ne jyrätään ryhmäkurilla ja mutistaan että “tämä on TKY:n käytäntö”."

Ainakaan siis kokouksessa paljon rummutettua uutta innovaatiota ei esiintynyt.

Kiitokset uutisvinkistä Petri Kolalle (@pe3).

Skeittausta Kyösti Kallion patsaalla.

URB-festivaalin kunniaksi hieman pohdintaa katukulttuurista. Olin käymässä Helsingissä viime viikolla ja näin kuinka ryhmä nuoria skeittareita skeittasi Kyösti Kallion patsaan luona Eduskuntapuistossa. Hämmennyin hieman kun yksi skeittareista kiipesi patsaalle suorittamaan temppua. Ensinnäkin patsas on aika korkea, joten temppuilu voi olla terveydelle vaarallista, toiseksi skeittilaudasta voi jäädä ikävät jäljet patsaan jalustaan. En jäänyt katsomaan mikä temppu oli kyseessä, ehdin nähdä vain patsaalle kiipeämisen.

Mitäpä olisi Kyösti Kallio tuumannut jos joku olisi kertonut hänelle nuorison skeittaavan hänen patsaallaan vuonna 2009. Sukupolvet kohtaavat, mutta onko tapa oikea? Ilmeisesti "laittomat" skeittauspaikat ovat katu-uskottavampia kuin lailliset kaupungin kustantamat paikat? Kysymyksessä oli ajatuksia herättävä tempaus, oli idea sitten kuinka typerä ja tyhmänrohkea tahansa.


kuva: Wikipedia.

Turku 2011 -säätiön tukipolitiikka herättää ihmetystä.

Paluuta kesälomilta, reilun viikon vanha uutinen Turun Sanomien verkkosivuilta.

Paikalliset taideyhteisöt ovat huolissaan kulttuuripääkaupunkivuoteen 2011 suunnittelemiensa hankkeiden toteutumisesta. Ongelma on, että Turku 2011 -säätiö ei myönnä edes jatkoneuvotteluihin hyväksytyille hankkeille rahaa suunnitteluun tai pohjustavaan työhön. Tukea tulee hankekoordinaattoreiden mukaan vasta, kun kokonaisrahoitus on kunnossa. Säätiö on myös pienentänyt rahoitusosuuttaan matkan varrella.

Esimerkkinä ollut Arte ry:n hyväksytty hanke ei ole vieläkään saanut säätiöltä senttiäkään rahoitusta, vaikka hankesuunnitelma on valmistunut jo 2007. Säätiön toiminta vaikuttaa hyvin erikoiselta, kun otetaan huomioon kuinka tiukilla budjeteilla järjestöt, työryhmät ja taiteilijat toimivat.

Lue lisää:

http://www.ts.fi/online/kulttuuri/63102.html

WAM:in venäläisen avantgardismin näyttelystä poistetaan lisää töitä.

Tässä blogissa aiemminkin aiheena olleesta näyttelystä poistetaan 14 "Rodtsenkon" teosta, lainaus Ylen uutisesta:

Wäinö Aaltosen museo on nyt päättänyt poistaa 14 Rodtsenkon nimiin signeerattua teosta. Päätöksen taustalla ovat lisätiedot, joita museo on saanut Rodtsenkon perikunnan edustajalta Aleksander Lavrentiev’ilta. Lavrentiev on ollut yhteydessä Tretjakovin Gallerian grafiikan osastoon ja A.S. Pushkinin yksityiskokoelmien museoon.

Teoksia tarkastelleet asiantuntijat ovat antaneet lausunnon, jonka mukaan WAMin näyttelyssä esillä olevat Rodtsenkon nimellä signeeratut teokset eivät vastaa taiteilijan tekniikkaa, tyyliä ja sarjateoksiin liittyviä piirteitä.

Nyt voidaan puhua väärennöksistä, koska kyse on signeeratuista töistä. Jännittävää nähdä mikä näyttelyn kohtalo tulee olemaan, koska kiertonäyttely on tarkoitus jatkaa syksyllä Turusta Hämeenlinnan taidemuseoon.

YLE: Wäinö Aaltosen museossa taideväärennöksiä

Aihetta tuntemattomille Kauppalehden 17.6.2009 julkaisema uutinen, mistä kaikki oikeastaan lähti liikkeelle:

Kriitikko syyttää: Turussa 2000-luvun taidehuijaus

Jarmo Korhonen mukaan Tennispalatsin surrealismi -näyttelyyn.

Asiasta kertoi Lehti.

(DADA) Taidekeräilijä Arturo Schwarz on hankkinut keskustan puoluesihteerin Jarmo Korhosen teoksen “tiedote vaali- ja puoluerahoituksesta 13.7.2009” surrealistisia ja dadaistisia teoksia sisältävään kokoelmaansa. Teos tulee myös mukaan Tennispalatsissa Helsingissä olevaan Suuntana surrealismi -näyttelyyn.

Taidekriitikoiden mukaan Korhosen “tiedote” edustaa modernia surrealismia puhtaimmillaan.

2000 -luvun surrealismi etsii uusia muotoja ja formaatteja, maalattu surrealismi on niin Tuurin kyläkauppaa. Viimeisimpien huhujen mukaan Jarmo Korhonen on vahva ehdokas Suomen edustajaksi Venetsian Biennaaliin vuodelle 2011, myös Turku 2011 -säätiö on kiinnostunut Korhosen sanaperformanssista, säätiön edustajan mukaan Korhonen olisi loistava jatke Turku Undergroundin perinteille poliittisessa taiteessa. Lainaus Wikipediasta:

Ylitodellisuus

Surrealismia ei voi verrata abstraktiin taiteeseen siinä mielessä, että surrealistinen taideteos kuvaisi pelkästään jotain esteettistä, pelkkää muotoa tai epätodellisia asioita. Nimensä mukaisesti surrealismi on ylirealismia, se kuvaa nimenomaan todellisuutta, mutta omin keinoin. Surrealismi kyseenalaistaa realismin naiiviuden ja naturalistisen kuvauksen. Surrealistien mukaan naturalistinen kuvaus lukitsee tietyn tavan nähdä todellisuus, ja tätä konventionaalisuutta surrealismi pyrkii rikkomaan.

Jarmo Korhosen tiedote.

Paula Holmila laajentaa väärennöskohun taustoja.

Jatketaan vieläkin WAM:in venäläisen avantgradismin näyttelyn tiimoilta. Paula Holmilalta tulee tiukkaa tuuttausta näyttelystä vastaavien tahojen suuntaan, ykkösosoitteena näyttelyä tiukasti puolustanut Turun kaupungin kuvataidejohtaja Päivi Kiiski.

Leonhard Lapinin näyttelyn ”taustaksi” luotu venäläistä 1910-luvun avantgardismia esittelevä näyttely Wäinö Aaltosen –museossa taas ei ole edes museotasoinen. Siitä noussut kohu ei ole aiheeton, koska kysymys on koko museolaitoksen uskottavuudesta. Katsojien täytyy voida luottaa, että museot tutkivat ja varmistavat esille laittamiensa teosten aitouden - etukäteen. Tämä näyttely ei edes taustoita, vaan heikkotasoisena antaa venäläisestä viime vuosisadan alun avantgardismista huonon kuvan.

Kokonaisuudessaa Holmilan kirjoitus on mielenkiintoinen, koska siinä pohditaan yleisimminkin ongelmaa taidevääärennöksien suhteen. Eihän ole varmaa etteikö myös Tennispalatsin surrealismia esittelevässä kesänäyttelyssä olisi väärennöksiä esillä.

Lopuksi lainaan Holmilan kirjoituksen viimeistä lausetta.

Spekulaatiot arvonnousuilla ovat huonoja ja epäonnisia perusteita ostamisille ja altistavat väärennöksille.

Bravo. Olen täysin samaa mieltä. Taidetta kannattaa ostaa töiden taiteellisen arvon vuoksi, ei sijoituksena. En pidä kehityksestä jossa varsinkin nuoria (ja) eläviä taiteilijoita arvotetaan markkina-arvon perusteella, taiteilijat eivät ole kapitalismin karjalaumaa.

http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/paulaholmila/vaarennoksia-liikkuu-kaikkialla

Vesa Keskinen osti taulun jossa Juha Mieto...

Tämäkin on yksi tapa herättää kiinnostus kuvataiteeseen, ainakin Iltalehden uutiskynnys ylittyi.

Kysymyksessä on kesänäyttely Surrealistit Lempäälässä, jossa on esillä mm. Johannes Heinosen maalaus Juha Miedosta bikineissä. Asiasta uutisoi Iltalehti;

Kyläkauppias Vesa Keskinen innostui Johannes Heinosen tekemästä kohutaulusta siinä määrin, että päätti ostaa sen noin 3 000 euron hintaan.

Taulun päähenkilönä on kansanedustaja Juha Mieto, joka poseeraa bikineissä.

Myös joukko muita eturivin poliitikkoja on kuvattu Heinosen taulussa enemmän tai vähemmän riettaasti.

Surrealistit Lempäälässä näyttelystä Facebookissa ja Suomen Surrealistien verkkosivuilla. Enpä tiedä onko tällainen "humpuuki" sitten sen arvottomampaa nykytaiteen tekemistä ja uutisointia kuin esimerkiksi Leinosen ja Sakkisen yksinkertaistetut provokaatiot Kiasmassa.

Päivitys: Näyttelystä poistettiin Heinosen töitä, asiasta uutisoi hs.fi.

Heinosen työt ainakin saavat roppakaupalla ilmaista mainosta, sensuuri kun yleensä toimii juuri päinvastoin kun sen kuvitellaan toimivan. Unohduksissa ollut kotimainen surrealismi herää uuteen kukoistukseen sensuurin myötä?!

Verkkohesarin lukijoiden kiinnostus ainakin taisi herätä ja Keskinen taisi tehdä hyvät kaupat. Heinosesta kiinnostuneille kannattaa lukea esimerkiksi tämä haastattelu (julkaistu 1/2008) Kai Hirvasnoron blogista.

Huijaa itsesi (taide)asiantuntijaksi.

Plazan Elleissä julkaistu suhteellisen viihdyttävä ja kepeä artikkeli taidemaailman saloista.

Otsikosta sen verran että taiteesta ja kulttuurista nauttiakseen ei kuitenkaan tarvitse olla asiantuntija, tämä on omituinen, läpi vuosisatojen elänyt myytti taiteesta. Voihan viinejäkin harrastaa, vaikka niistä ei sen suuremmin aluksi mitään ymmärtäisikään.

Asiantuntijuus tulee kokemuksen myötä ja taide on aina hyvin henkilökohtainen asia, sama koskee myös taidemaailman ammattilaisia; historioitsijoita, museonjohtajia, kuraattoreita jne. myöten.

Samoin gallerioissa käynti on ilmaista, joten kuka tahansa voi tutustua paikalliseen kuvataidetarjontaan milloin vaan, poikkeuksena ovat maanantait, jolloin galleriat ovat yleensä suljettuja. Myös taidekirjoja voi lainata kirjastoista ilmaiseksi. Taiteen harrastaminen on siis ilmaista!

http://plaza.fi/ellit/kulttuuri-ja-viihde/kulttuuri-kirjat/huijaa-itsesi-asiantuntijaksi-taide

Turun "kohunäyttelystä" poistettiin viisi teosta.

Ilmeisesti WAM:in hallinto päätti taipua tukalassa tilanteessa ja poisti näyttelystä viisi teosta. Neljän poistetuista töistä oli väitetty olevan Rodtsenkoja ja yhden aito Malevitš. Tässä tuli erävoitto Otso Kantokorvelle ja myöskin koko taiteen kentälle.



Kuva HS.


Asiasta uutisoi Helsingin Sanomat.

Aihetta on aiemmin käsitelty kirjoituksessa:

Taideskandaali Turussa, WAM:in näyttelystä huijauskohu.

Taide jaksaa yhä ärsyttää? Mallanderin teos vandalismin kohteena.

Ylen verkkosivut uutisoivat J.O. Mallanderin isokokoiseen ulkoilmateokseen kohdistuneesta tihutyöstä.

J. O. Mallanderin valtava tiilitilateos Kohti puhdasta maata on kaadettu koko mitaltaan nurin Skepparträdgården-puistossa Raaseporissa. Tuho on tehty viikonlopun aikana. Poliisi tutkii installaation turmelemista.

Suuren tiili-installaation kaatamiseen on osallistunut iso joukko, arvelee Leif Jacobsson, Pro Artibus -säätiön toiminnanjohtaja. Kahdella tai kolmella työntäjällä valtavaa seinää ei saisi rikki.

Uutisen mukaan teos aiotaan pystyttää uudelleen ja itse taiteilija pitää teokseensa kohdistunutta ilkivaltaa "inhottavana kokemuksena".

Ironista uutisessa on teoksen nimi: "Kohti puhdasta maata". Nyt työ tosiaankin meni kohti puhdasta maata ja samalla genre vaihtui prosessitaiteeksi. Oma veikkaukseni tekijästä on humaltunut nuorisojoukko.

Lisää YLE Kulttuuri, uutisesta löytyy myös kuvat teoksesta ennen ja jälkeen tihutyön.

Markus Copper Kiasmassa (15.5.-9.8.2009).

Kolme vahvaa kotimaista taiteilijaa Kimmo Schroderus, Markus Copper ja Jari Haanperä keskittyvät Horror vacui –yhteisnäyttelyssään tilallisiin kysymyksiin. He kammoavat tyhjää tilaa ja täyttävät sen voimakkailla ideoilla, veistoksellisilla massoilla, motorisoiduilla esineillä, liikkuvalla kuvalla, valoilla ja äänillä.

Kävin katsomassa näyttelyn kolmisen viikkoa sitten ja pidin kovasti Copperin mekaanisista teoksista, etenkin Kontissa olevasta kirkkoveneestä. Viime käden tietojen mukaan osa Copperin töistä ei enää toimisi, mikä vierailijoiden kannattaa varmistaa Kiasman henkilökunnalta, koska mekaaniset teokset eivät tietenkään ole sama asia ilman teoksien liikettä ja ääniä.


Lisätietoa näyttelystä:

http://www.kiasma.fi/index.php?L=&id=2048

Kuvataiteeseen liittyviä blogeja ja verkkosivuja?

Viimeisimmässä Taide-lehdessä oli esitelty muutamia blogeja, mutta kysyisin nyt lukijoilta lisää vinkkejä. Blogilistalla on myös jotain listattuna, mutta tuskin kaikkia kotimaisia kuvataide- ja taiteilijoiden blogeja.

Antakaa vinkkejä tai promotkaa omaa blogianne. Linkitän mielenkiintoisimmat blogit tänne muidenkin ihmeteltäviksi.

Myös kaikki muut kuvataiteeseen liittyvät weppilinkit ovat tervetulleita. Linkkiosio ammottaa vielä tyhjyyttään, mutta asia korjaantunee lähipäivien kuluessa.

Taiteilijajärjestöt vetosivat taiteilijaeläkkeiden puolesta.

Taiteilijajärjestöt ovat keskiviikkona jättäneet kulttuuriministeri Stefan Wallinille vetoomuksen taiteilijaeläkkeiden määrän lisäämiseksi. Järjestöjen mukaan ylimääräisiä taiteilijaeläkkeitä pitäisi vuosittain maksaa nykyisen 35 sijaan sadalle taiteilijalle.

Taiteilijajärjestöt toimittivat keskiviikkona Wallinille vetoomuksen taiteilijaeläkkeiden määrän asteittaisesta nostamisesta sataan. Asia kuuluu taloudellisesti valtiovarainministeriölle, joten myös ministeri Jyrki Katainen on saanut samansisältöisen vetoomuksen.

...

Taiteilijajärjestöt muistuttavat, että ylimääräisistä taiteilijaeläkkeistä aiheutuu yhteiskunnalle vain pieni kustannus, mutta eläkkeensaajan toimeentulolle sillä on keskeinen merkitys. Taiteilijoiden tulot ovat yleisesti melko alhaisia, joten normaalia työeläkettä tai yrittäjäeläkettä ei kerry.

...

Vetoomuksen jättivät Finlands svenska författareförening, Suomen Kirjailijaliitto, Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto, Suomen Näytelmäkirjailijaliitto, Suomen Säveltäjät ja Suomen Taiteilijaseura.

Hyvä asia, koska esimerkiksi vuotuisen taiteilijaeläkkeen saavien kuvataiteilijoiden määrä on todella pieni. Kuvataiteilijoita tuosta 35 eläkkeensaajan joukosta on vain osa.

Asiasta uutisoi yle.fi

Taideskandaali Turussa, WAM:in näyttelystä huijauskohu.

Lainaus hesarin verkkosivuilta:

Taidekriitikko Otso Kantokorpi epäilee, että turkulaisen Wäinö Aaltosen museon venäläistä avantgardismia esittelevä näyttely on huijausta. Kantokorpi lyttäsi näyttelyn keskiviikon Kauppalehdessä.

Kantokorpea arveluttaa etenkin se, että näyttelyssä on mukana 25 aiemmin tuntematonta Aleksander Rodtšenkon työtä - osa tosin kysymysmerkillä varustettuna.

"Rodtšenkon tunnettu tuotanto on sen verran pieni, että jo näillä teoksilla näyttelyn pitäisi olla suuren luokan kansainvälinen sensaatio, Kantokorpi kirjoittaa Kauppalehdessä.

...

Koko juttu hs.fi ja jutussa viitattu kauppalehden artikkeli. Tässä vielä ote kauppalehden jutusta:

Kriitikko toteaa, että valtaosa museossa esillä olevista tauluista on peräisin yhdestä yksityiskokoelmasta, jonka omistaa "turkulainen toisen polven grynderi".

Kantokorpi on myös selvittänyt näyttelyn kuraattorina toimineen Paola Volkovan taustaa. Hän toteaa, ettei Volkovasta löydy juurikaan tietoja taidehistorian piiristä.

- Hän ei esiinny missään alan keskeisessä kirjallisessa lähteessä, enkä kyennyt löytämään esimerkiksi netin kautta tietoja yhdestäkään hänen kirjoittamastaan venäläistä avantgardea käsittelevästä tekstistä.

Hänen Turun näyttelyn luetteloon kirjoittamansa teksti on amatöörimäinen, kömpelö ja osin asiantuntematon.

Sangen mielenkiintoista, koska jos Kantokorven väite pitää paikkaansa, kyseessä todellakin on taideskandaali, joka asettaisi WAM:in johdon ja myös Päivi Kiisken todella ikävään tilanteeseen.

Mahdollista virhettä ei voi puolustella millään tavalla, joko työt ovat sitä mitä luettelo väittää niiden olevan tai sitten ne ovat jotain muita töitä. En jaksa uskoa että Otso Kantokorpi laittaisi itseään kovin kevyin perustein likoon tällaisessa asiassa. Näyttelyn kävijämääriä kohu varmastikin nostaa, mikäli se WAM:in henkilökuntaa yhtään lohduttaa.

Tatu Hiltusen videotyöt.

Tatu Hiltusen mainioita videoita löytyy suoraan Youtubesta:

http://www.youtube.com/user/ptkrs

Suomalaisilla kuva- ja videotaiteilijoilla voisi olla enemmänkin videoteoksia esillä vapaassa ja avoimessa levityksessä Youtubessa.

Tatu Hiltusen kotisivut:

www.tatuhiltunen.com/

Lisää suomalaista videotaidetta löytyy AV-Arkista ja FixC:stä.

Taidekoulujen hylkäysperusteet synnyttivät kiivasta keskustelua.

Verkkohesari uutisoi eilen illalla siitä kuinka taidekoulut eivät ilmoita hakijoille hylkäysperusteita. Uutinen on synnyttänyt yllättävän runsasta keskustelua. Liekö keskustelijoina hylätyiksi tulleet hakijat, taidevihaajat vai onko keskustelua herättänyt provosoiva otsikon sana "piilottaa", aivan kuin asiaan liittyisi jotain suurempaa salamyhkäisyyttä.

Itse en usko että TaiK:in hakumenettelyissä olisi mitään salamyhkäistä. On yksinkertaisempaa kun ennakkotehtävien hylkäysperusteita ei tarvitse ilmoittaa jokaiselle hakijalle, varsinkin kun hakijoita on tuhansia, jolloin kirjallisien perusteluiden kirjoittamiseen kuluisi hurja määrä opettajien työtunteja.

Sana "piilottaa" on liioittelua. Useimmissa oppilaitoksissa hylkäysperusteita voi tiedustella koulun kansliasta tai suoraan opettajilta, mikäli perusteluja haluaa tietää. Yksinkertaisempaa voi olla katsoa peiliin, pohtia hakutehtäviään ja portfolioa arvioijan näkökulmasta ja miettiä mitä seuraavalla kerralla voisi tehdä paremmin.

Sitten pari sanaa termistöstä. TaiK:issa ei kouluteta taiteilijoita, vaikka hesari näin virheellisesti haluaa otsikoida ( "7 000 hamuaa taiteilijaksi" ) toisessa asiaa sivuavassa uutisessaan.

Kuvataidealalla hakee noin 1000 hakijaa (mikä on 1/7 hesarin lanseeraamasta 7000:sta hakijasta), joista hyväksytään kylläkin suurempi määrä kuin 26 hakijaa. Pelkästään erillismaisterikoulutukseen otetaan vuosittain enemmän kuin 26 oppilasta. Ilmeisesti uutisessa tarkoitetaan uusia opiskelijoita, ei jatkokoulutukseen hakeutuvia opiskelijoita.

Pauliina Laitinen-Laiho “opastaa” nuoria taiteilijoita.

Turun Sanomien kulttuurisivuilta poimittua:

...

Syksyllä taiteen hinnanmuodostuksesta kirjan julkaiseva Pauliina Laitinen-Laiho seuraa taidekenttää paitsi tutkijan myös yritysten taidehankkijan näkökulmasta.

– Esimerkiksi SOK:lla on tietty budjetti, jonka puitteissa katsotaan, mitä taiteilijoita kokoelmasta vielä puuttuu. Teokset tulevat tiloihin työntekijöiden nähtäville, joten hankinnat painottuvat vähän mainstreamiin taiteeseen, eikä kaikkein vaikeimpia teoksia hankita.

Hänen mukaansa taiteilijalle on tärkeää saada nimensä suurten yritysten kokoelmiin.

– Ansioluettelossa pitää olla isoja kansallisia yrityksiä. Varsinkin jos haluaa luoda kansainvälistä uraa, Nokiat ja muut pitää saada ansioluetteloon. Niihin päästäkseen kannattaa antaa töitä vaikka ilmaiseksi.

...

Pauliina Laitinen-Laihon mielestä kuvataiteilijoiden kannattaisi antaa suuryrityksille töitä ilmaiseksi?

Hmm... valitettavasti tässä ajatuskuviossa on jotain mikä tökkii todella pahasti. Miksi nuoren ja pienituloisen kuvataiteilijan pitäisi lahjoittaa varakkaalle suuryritykselle töitään ilmaiseksi? Varsinkin kun yritys voi vähentää hankinnat verotuksessa.

Pelkkä marginaalinen potentiaalin kasvatus kansainvälisen uran avittamiseksi ei voi olla riittävä täky, etenkin jos taidepiireissä leviää tieto teoksien ilmaisjakelusta tai "kikkaa" rupeaa käyttämään suurempi joukko aloittelevia taiteilijoita, jolloin tietenkin koko "kikka" menettää tehonsa. Minusta kuulostaa siltä että mm. yritysten taidehankinnoista vastaava Laitinen-Laiho puhuu omaan pussiinsa tai sitten haastattelija on irroittanut lauseen jostain isommasta asiakokonaisuudesta.

Nuoret taiteilijat: Älkää missään tapauksessa luopuko töistänne ilmaiseksi. Tehkää laadukasta, pitkäjänteistä työtä ja hakekaa hyviä näyttelypaikkoja, työnne varmasti löytävät osoitteensa myös yrityksien kokoelmiin.

http://www.turunsanomat.fi/online/kulttuuri/51632.html