Leonhard Lapinin näyttelyn ”taustaksi” luotu venäläistä 1910-luvun avantgardismia esittelevä näyttely Wäinö Aaltosen –museossa taas ei ole edes museotasoinen. Siitä noussut kohu ei ole aiheeton, koska kysymys on koko museolaitoksen uskottavuudesta. Katsojien täytyy voida luottaa, että museot tutkivat ja varmistavat esille laittamiensa teosten aitouden - etukäteen. Tämä näyttely ei edes taustoita, vaan heikkotasoisena antaa venäläisestä viime vuosisadan alun avantgardismista huonon kuvan.
Kokonaisuudessaa Holmilan kirjoitus on mielenkiintoinen, koska siinä pohditaan yleisimminkin ongelmaa taidevääärennöksien suhteen. Eihän ole varmaa etteikö myös Tennispalatsin surrealismia esittelevässä kesänäyttelyssä olisi väärennöksiä esillä.
Lopuksi lainaan Holmilan kirjoituksen viimeistä lausetta.
Spekulaatiot arvonnousuilla ovat huonoja ja epäonnisia perusteita ostamisille ja altistavat väärennöksille.
Bravo. Olen täysin samaa mieltä. Taidetta kannattaa ostaa töiden taiteellisen arvon vuoksi, ei sijoituksena. En pidä kehityksestä jossa varsinkin nuoria (ja) eläviä taiteilijoita arvotetaan markkina-arvon perusteella, taiteilijat eivät ole kapitalismin karjalaumaa.
http://www.uusisuomi.fi/nakokulmat/paulaholmila/vaarennoksia-liikkuu-kaikkialla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sana on vapaa.