tiistai 7. joulukuuta 2010

Kokoomus on kulttuuripoliittisessa viestinnässään kaksipäinen käärme.

Mayojen taivasta symbolisoi kaksipäinen käärme, tässä yhteydessä käärmeen kaksipäisyys tarkoittaa kuitenkin ihan jotain muuta. Joko toinen pää ei tiedä mitä toinen puhuu tai sitten kyse on ihan normaalista kokoomusmaisesta käärmeilystä.

Raiva Vahasalo kirjoittaa Uuden Suomen Puheenvuoro-blogissaan Vihreiden vaalikampanjasta:

Vihreiden kannalta ongelma syntyy valmiin mielikuvan vahvistamisesta: Vihreät eivät kunnioita tekijänoikeuksia ja luovan työn tekijöitä. Kaiken pitäisi olla vapaasti kopioitavissa ja jaettavissa. Mikäli et elä tekemällä musiikkia ja kirjoja, joita muut jakavat verkossa ilmaiseksi, mene oikeisiin töihin.

Vahasalo jatkaa kirjoituksen loppukappaleessa...

Kulttuuri on Suomen voima. Siksi luovan työn tekijöille ja aineettomille oikeuksille pitää antaa sellainen arvo, että kulttuuria tekemällä voi elää. Luovan työn tekeminen ja kuluttaminen ovat hyödyllistä Suomen taloudelle, ympäristölle ja ihmiselle itselleen. Siksi niitä pitää suosia.

Nyt seuraa varsinainen jymypaukku: kirjoittaja on kolmannen kauden kansanedustaja ja eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja.

Luit aivan oikein. Vahasalon blogikirjoituksen luettuani ajattelin kysymyksessä olevan jonkin mitättömän kokoomuslaisen rivi-wannaben, mutta ei, kyseessä on hyvin korkealla tasolla toimiva, kokenut poliitikko. Mitä merkitystä kirjoittajan asemalla sitten on? On merkitystä hyvinkin, kirjoitus on nimittäin täyttä roskaa. Ei Vihreiden koko tekijänoikeuspolitiikkaa voi kuitata vaalikampanjan aloitukseen liittyvillä tekijänoikeuskysymyksillä, ajatus on todella naiivi ja lapsellisen mustavalkoinen. Lisäksi nuo kysymykset oli selvitetty ennakkoon, kuten vihreiden omasta ilmoituksesta käy hyvin ilmi. Kokoomus myös käyttää itse vaakunaleijonaa, joten valtion tavaramerkkioikeudesta hurskastelu on jonninjoutavaa höpötystä.

En voi tulkita Vahasalon kömpelösti laaditun sutaisun olevan muuta kuin vaalipuheita, jonka tarkoituksena on kalastella kulttuuriväen ääniä. Kulttuurimyönteisimmät puolueet ovat kuitenkin Vihreät, Vasemmistoliitto ja tälle osastolle yrittää myös Kokoomus brändätä itsensä.

Nyt on kuitenkin äänestäjien hyvin tärkeää muistaa kuinka juuri Kokoomuksen hallituskaudella on pyritty järjestelmällisesti ajamaan alas nykyistä valtion kulttuuripolitiikan rakenteita ja korvaamaan ne uusilla malleilla, jotka pitkälti perustuvat siihen että taiteilijoita kohdeltaisiin yrittäjinä ja apurahajärjestelmän peruspilareita ajettaisiin yksi kerrallaan alas.

Tässä leikissä Kira Sjöberg toimii Kokoomuksen käsikassarana OKM:n, järjestöjen ja kentän välillä, laatien raportteja joissa hän häikäilemättömästi samalla mainostaa omaa taidemanagerointiin keskittynyttä yritystään.

Mikähän lamaannus vaivaa kotimaan kulttuuriväkeä? Tällaista teatteria katsellaan vierestä suu ammollaan, kuin armonlaukausta odottaen.


Raija Vahasalo : Vihreiden piraattiavaus

tiistai 23. marraskuuta 2010

omakaupunki.hs.fi lyttää kuvataiteilijoita otsikoinnillaan.

Aloitetaan ihan alusta. Mikä on omakaupunki.hs.fi? Se on jonkinlainen Sanoma Digitalin paikallinen, yhteisöllinen verkkopalvelu, joka pyrkii välittämään verkossa paikallisia uutisia Uudenmaan alueen asukkaille.

Kertoessaan Elina Merenmiehen tekemästä Pekka Korpisen muotokuvasta, Sanoma OY:n ylläpitämä verkkopalvelu tekee tähänastisen pohjanoteerauksen, ainakin kuvataiteen osalta. Otsikko: "Kaupunki tilasi muotokuvan - naama valmiiksi sutattu". Ilmeisesti kärkevällä otsikolla haetaan provosoituneita kommentteja Merenmiehen maalauksesta ja tässä onnistuttiin.

Jokainen voi itse käydä lukemassa lukijoiden mielipiteitä. Siellä nyt vilahtelevat kaikki tutut suomalaisen taidekeskustelun kliseet, ollaan huolissaan siitä paljonko teos on maksanut ja itsekin tietenkin osattaisiin maalata parempi taulu. Omakaupunki.hs.fi toimitus on varmaankin hyppinyt riemuissaan kun muurahaispesää on taas kohaistu kunnon taideprovokaatiolla.

Kiitos Sanoma OY. Kiitän sydämeni pohjasta, te teitte tämän minulle lopulta hyvin helpoksi. Päätin tänään lopettaa loppuelämäni ajaksi Helsingin Sanomien lehtitilauksen. Syynä on teidän perin v****maisen halpa asenne kuvataidetta ja kuvataiteilijoita kohtaan. Kehotan kaikkia kuvataiteen ystäviä tekemään samoin. Sanoma OY:n kulttuurivihamielistä "journalismia" on turha lehtitilauksilla rahoittaa.

Ennakkoluulojen pönkittäminen on osa kulttuurivihamielisyyden kulttuuria, tuskin Sanoma OY:ssa väki on niin typerää että kuvittelee taidekeskustelun laadun jotenkin paranevan tällaisen roskan myötä?


Mitä tulee itse maalaukseen, Korpisella on varmasti ollut tilaisuus nähdä ennakkoon Merenmiehen töitä ja siitäkään huolimatta hän ei ole halunnut vaihtaa tekijää. Uskon Korpisen olevan vilpittömästi tyytyväinen lopputulokseen. Kukapa meistä ei haluaisi Elina Merenmiehen tekemään omakuvaa olohuoneensa seinälle, minä ainakin haluaisin, se olisi aivan huikeata.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Yle jätti pois kuvataiteen Puntari-verkkopalvelustaan.

Helsingin Sanomat kertoi uuden Puntari-kritiikkiportaalin avaamisesta:

Yleisradio on avannut verkkosivuilleen uuden kritiikkipalvelun. Puntari-nimisestä palvelusta löytyy arvioita elokuvista, musiikista, näytelmistä ja kirjoista sekä erilaisia kokonaisuuksia ajankohtaisista kulttuuriaiheista.

Puntaria ylläpitää Yle Uutisten kulttuuritoimitus, mutta sen tekoon osallistuvat kulttuuritoimittajat eri puolilta Yleisradiota.

"Yleisradiossa on Suomen suurin kulttuuritoimitus. Teemme jo nyt monipuolisia kritiikkejä eri ohjelmissamme radiossa ja televisiossa. Nyt vain kokoamme nuo kritiikit yhteen Puntarissa", toteaa Yle Uutisten kulttuuritoimituksen päällikkö Janne Mällinen.

Oikein hyvä, mutta mihin unohtui kuvataide? Samoin tanssi puuttuu verkkopalvelun kategorioista vai onko sen paikka teatterin alla? Vai musiikin? Tanssin ystävät tuskin ovat kovin ilahtuneita tanssitaiteen aseman väheksymisestä.

Kuvataiteen asema kulttuurikentässä ei ole mitenkään taattu, sitä määritellään parhaillaan uudelleen, tätä tehdään erityisesti Opetusministeriön toimesta. Kuvataiteen ystävien kannattaisi laittaa Ylelle kipakkaa palautetta ja pyytää kuvataiteelle omaa kategoriaa musiikin, elokuvan, kirjallisuuden ja teatterin rinnalle. Välittäkää viestiä eteenpäin sosiaalisessa mediassa ja muita kanavia pitkin.

http://yle.fi/palaute/palaute.php ja luultavasti osoitteeksi yle.fi-etusivutoimitus.

Lähde:

HS: Yle avasi verkkosivuilleen uuden kritiikkipalvelun

perjantai 12. marraskuuta 2010

Avajaisiin ovat kaikki tervetulleita.

Satuin juuri huomaamaan Facebookissa todella oudon kuvatekstin:

"... -näyttely avattiin kutsuvieraille ... .

Vaikka moni kutsutuista ei päässytkään paikalle..."

Ei näin. Jos kyse ei ole Kiasman avajaisista, niin Suomessa ei oikeastaan ole niin tärkeitä tai merkittäviä instituutioita, etteikö avajaisiin voisi tulla ilman kutsua. Ainakaan koskaan kutsukorttia ei tarvitse näyttää ovella.

Minusta on typerää ruokkia käsitystä, jonka mukaan avajaiset olisivat tapahtuma vain kutsutuille vieraille. Taidepiirien ulkopuolella on kuitenkin iso määrä potentiaalista yleisöä, joka olisi myös tervetullutta avajaisiin, vaikka sitten vain sattumalta ohimennen piipahtamaan tai vaikka vain sen "ilmaisen viinan" perässä ilmapiiriä haistelemaan.

Tällaisilla asenteilla ja kuvateksteillä luodaan kuitenkin vain sitä "harvoille ja valituille" ilmapiiriä, mitä ainakin itse taiteessa inhoan.

En kerro mikä taho oli kuvatekstin takana, ehkä kuvatekstin laatija voi tunnistaa itsensä ja ottaa opiksi ensi kertaa varten.

torstai 4. marraskuuta 2010

Kulttuurin elitistinen tukijärjestelmä on lakkautettava!

Ainakin Mikko Sandt ja Anna-Leena Nieminen ovat blogikirjoituksissaan vahvasti tätä mieltä. Anna-Leenan räväkkä teksti on herättänyt hilpeyden lisäksi myös muutamia vasta-argumentteja.

Koska alkuperäisenä inspiraation lähteenä on ollut Mikko Sandtin kirjoitus, lainaan tekstistä pienen pätkän:

... Korkeakulttuuri on nähtävästi niin arvokasta, että typerät ja alikoulutetut kansalaiset eivät sitä vapaaehtoisesti osaa tukea, vaan heidät täytyy pakottaa tukemaan sitä vastoin tahtoaan.

Merkittävin ero amerikkalaisen, kapitalistisen massakulttuurin ja eurooppalaisen korkeakulttuurin välillä onkin se, että ensin mainittu on markkinoiden vastaus suuren yleisön kysyntään jälkimmäisen palvellessa suppeamman porukan preferenssejä. Massakulttuurin nousu ajoittuukin samaan historialliseen periodiin kuin yleinen elintason nousu ja eliitin privilegioiden purkaminen. Massakulttuuri on ilmaantunut, koska elintason nousu on mahdollistanut kuluttajien autonomian. Taiteilijoita (sanan suppeassa merkityksessä) massakulttuuri pelottaa, sillä he eivät kykene kilpailemaan sen kanssa. Markkinatalouden periaatteita halveksuville taiteilijoille taiteella on jonkinlaista universaalia arvoa, joka heidän arvomaailmansa mukaan oikeuttaa taitelijat nauttimaan privilegioista, tässä tapauksessa keskittymään tekemään mitä haluavat ja miten pitkään haluavat muiden kustannuksella. Tämä on nimenomaan elitistimäistä privilegioiden kannattamista.

Taiteilijoille taiteen "vapaus" tarkoittaa muiden pakottamista taitelijoiden itsenäisyyden takaajiksi. Tämä ei ole vapautta vaan fyysisen väkivallan uhalla
saavutettu privilegio, joka edustaa tismalleen samanlaista sortoa kuin eliitin kulttuurintuotanto vuosisatoja sitten. ...

Sivistyssanojen viljelystä päätellen Mikko Sandt on kouluttautunut ihminen, siksi hieman kummastuttaa miksi Mikon mielestä amerikkalainen massakulttuuri on hyvä asia? Maailmankuva jota amerikkalainen viihdeteollisuus tarjoaa, on sangen yksiulotteinen ja mustavalkoinen. Amerikkalaista populaarikulttuuria on myös tutkittu ansiokkaasti lukuisia kertoja, googleta. Ehkä amerikkalainen (länsimainen) massakulttuuri riittää Mikolle kulttuuritarjonnan alku-, pää- ja jälkiruuaksi, onneksi monet muut ihmiset haluavat nähdä vaivaa ja metsästää ruokapaikkansa tai jopa kokata itse.

Mistähän Mikolle on syntynyt olettamus että taiteilijat edes haluaisivat kilpailla massakulttuurin kanssa? Jos näin olisi, niin Suomenkin kokoisessa maassa olisi huomattavasti enemmän kulttuurituotantoon keskittyneitä yrityksiä, jotka pyrkisivät tuotteistamaan taiteen. Näin ei kuitenkaan ole, olisikohan siihen jokin syy? Yksi syy on varmasti pieni markkina-alue, mutta tärkeämpi syy lienee motivaation puute. Miksi taidetta pitäisi edes tuotteistaa? Ketä varten näin tehtäisiin? Kulttuurituotantoon keskittyviä yrityksiä toki löytyy, mutta osa niistä on perustettu vain apurahojen vuoksi, näin ollen näennäinen orastava kapitalismi onkin muuntunut markkinatalouteen verhotuksi sosialismiksi.

Oletettavasti Mikko Sandtin kulttuurivihamielisyyden sumentaman kirjoituksen pääpointti on siinä kuinka kulttuurituki on elitistinen jäänne eurooppalaisten kuningaskuntien aikakaudelta. Tässä Mikko tekee virheen ja osoittaa perehtymättömyytensä käsittelemäänsä aiheeseen. Nykyinen valtion apurahajärjestelmä luotiin sotien jälkeen eheyttämään kansakuntaa ja turvaamaan oman kansallisen kulttuurin tuotannon. Tätä aihetta käsitellään esim. Peter Von Baghin Sinisen laulun alussa.

Mikko Sandtia varmasti ilahduttaa tieto, kuinka nykyinen oikeistolainen porvarihallitus tekee kaikkensa romuttaakseen tämän, liitoksistaan nitisevän, mutta mukiinmenevästi toimivan apuraha-tukiverkoston.

Mikkosandtien ja annaliisaniemisten kaltaisten kulttuurielitismin vastustajien märkä uni on toteutumassa, pian kulttuurin tuotanto on täydellisesti alistettu kapistalistisen järjestelmän alaisuuteen. Tällöin ainoastaan hyvä taide jää henkiin ja heikot (= huono taide ja huonot taiteilijat) sortuvat elontiellä. Kauan eläköön kulttuurin tukijärjestelmiin hampaansa upottava uusliberalismi!

maanantai 5. huhtikuuta 2010

OPM aloitti kevätsiivouksen?

Framen toiminta lopetettiin ja taiteilijat jätettiin puille paljaille, samalla ennakkoon pätevin hakija sivuutetaan Kiasman johtajan valintaprosessissa ja tilalle valitaan kulttuuriministerin oma suosikki.

Joko viimeinkin taideväki mahtaisi uskaltautua protestoimaan näin räikeitä toimenpiteitä edes verkon keskustelupalstoille, edes nimettömänä?

IHME-päivien oikeusistunnossa peräänkuulutettiin keskustelua, mutta hyvin vähän huomiolle Framen lahtaus ja Kiasman valintasekoilut ovat ainakin vielä toistaiseksi jääneet.

Ilmeisesti kukaan ei uskalla nimellään kritisoida Siitaria tai Wallinia? Olisihan se ikävää jos oma näyttelypaikka tai asema saattaisi sen vuoksi vaarantua, parempi siis olla hiljaa ja jäädä odottelemaan armonpaloja.

OPM tekee karhunpalveluksen koko kulttuurisektorille jos nykytaiteesta haihatellaan rahaa pulppuavaa vientiveturia, Framen kampittamisen pitäisi kilkuttaa valveutuneille herätyskelloja. Kulttuuriviennin ei tarvitse olla kirosana, mutta jyrkillä rakennemuutoksilla saadaan vain tuhoa aikaiseksi ja aiheutetaan epävarmuutta jo ennestäänkin liitoksissaan natisevalle ammattialalle.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Hemming avaa keskustelun taideostosten verovähennyksestä.

Helsingin Sanomat tänään:

Kansanedustaja Hanna-Leena Hemming (kok) ehdottaa, että verovähennyksen saisi myös taiteilijoilta tai gallerioista ostetuista taideteoksista.

Hemmingin mielestä Suomesta puuttuu taiteen ostokulttuuri. Verovähennys kasvattaisi markkinoita ja vähentäisi sosiaalimenoja, kun useammat taiteilijat pystyisivät elättämään itsensä teoksiaan myyden, hän perustelee.

Hyvä aloite, edes joku yrittää ajaa eduskunnassa taiteilijoiden asiaa. HS:n keskusteluissa uutinen herättää kummastusta ja myös irvailua, mikä on hyvin ymmärrettävää, koska harva on perillä kuvataiteilijoiden arjesta ja toimeentulon hankaluuksista. Nyt olisi erityisen tärkeää tehdä taiteen ostamisesta houkuttelevaa keskituloisille. Tämä voisi ainakin pienimuotoisesti räjäyttää potin kotimaisilla taidemarkkinoilla.

Ehdotus tietenkin sisältää mahdollisuuden väärinkäytöksiin. Mutta niin sisältyy väärinkäytöksen mahdollisuuksia myös muihin kotitalousvähennyksen piirissä oleviin toimialoihin ja yleisesti kaikkeen mikä on verovähennyksien piirissä.

Jokainen myyty teos tuo kuitenkin taiteilijoille kipeästi kaivattuja tuloja ja samalla siirtää pois painetta toimeentulon piiristä.



Ehdotus Hemmingin kotisivuilla:

http://www.hemming.ws/posts/kirjallinen-kysymys-kotitalousvaehennyksen-laajentaminen-taideostoihin-420.php?y=2010

HS:n uutinen:

Kansanedustaja Hemming: verovähennys myös taideostoista

maanantai 15. helmikuuta 2010

Monikulttuurisuuden edistämiseen jaetaan rahaa, millä perusteilla?

Taiteen Keskustoimikunta käynnisti uuden toimikunnan "Monikulttuurisuutta edistäviin taidehankkeisiin", jaossa oleva potti on 100 000 euroa.

"Myönnettyjen apurahojen tarkoituksena on vahvistaa maahanmuuttajien ja kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien taiteilijoiden mahdollisuuksia harjoittaa taiteellista toimintaa ja osallistua tasavertaisesti Suomen taide-elämään ja tukea taiteilijoiden ja työryhmien monikulttuurisuutta ja kulttuurien välistä vuorovaikutusta edistäviä taidehankkeita Suomessa."

Kävin mielenkiinnosta läpi myönnettyjen apurahojen listaa ja listalla oli mm. viisi eri henkilöä joille oli kaikille myönnetty 3000 euron avustus "työskentelyyn Emigrant Hotel -teatteriesityksessä". Yhteensä siis vaatimattomat 15000 euroa.

Tietenkin TKT voi jakaa rahansa miten haluaa (kuten vaikkapa myöntämällä kolmivuotisen työskentelyapurahan kuvataiteilijalle, jolla on Helsingin keskustassa omaa nimeään kantava myyntigalleria), mutta tällainen toiminta vähän ihmetyttää kun samaan aikaan moni kipeästi apurahoja tarvitseva ammattitaiteilija jää kokonaan hankkeidensa kanssa ilman rahallista tukea ja toisaalla sitten rahaa jaetaan hyvin löysin perustein "Monikulttuurisuutta edistäviin taidehankkeisiin".

Tässä ollaan nyt pahasti hakoteillä. Tuollaiseen pilottiprojektiin olisi ollut sopivampi potti esimerkiksi 35 000 euroa, jota voisi nostaa sitä mukaa kun rahan tarvitsijoita oikeasti alkaa ilmaantua, tällöin ei tarvitsisi noin räikeän keinotekoisesti tukea monikulttuurisuutta. Myös useat muut saman toimikunnan myöntöpäätökset herättävät kysymyksiä, kohteet ja summat tuntuvat ristiriitaisilta, kun verrataan muiden taiteenalojen hakumääriin, myönnettyihin kohteisiin ja avustusmääriin.

Useat avustuksia saaneista henkilöistä eivät vastaa käsitystäni ammattitaiteilijasta. Todennäköisesti minkä tahansa taidelajin piirissä nousisi myrsky kun TKT yhtäkkiä myöntäisi kohdeapurahoja "kouluttamattomille harrastelijoille johonkin kunnankirjaston aulassa pidettävän näyttelyyn", jostakin syystä taikasana "monikulttuurisuus" tukahduttaa terveen kritiikin kokonaan.


http://www.taiteenkeskustoimikunta.fi/default.asp?WCI=wciFrames&strlanguage_id=sw

HS-raadin vastaukset kysymykseen: Sopiiko vähemmistöjen suosiminen taideapurahan jakoperusteeksi? (12.2.2009 )

Mikä taidejärjestö uskaltaa nostaa asian julkiseen keskusteluun pelkäämättä rasismin leimaa? Vai onko aihe liian arka? Tämä kysymys koskee koko taiteen ja kulttuurin kenttää, ei pelkästään kuvataidetta.

lauantai 13. helmikuuta 2010

Kuvataiteilijat osa-aikaisina opettajina.

Mielenkiintoinen blogi, kannattaa tutustua ja merkitä kirjanmerkkeihin.

http://tuntiopettajat.blogspot.com/

lauantai 9. tammikuuta 2010

Taidealat jäämässä alakynteen yliopistouudistuksessa.

Yle uutisoi:

Taidealat ovat jäämässä altavastaajan asemaan yliopistouudistuksessa. Tulilinjalla ovat varsinkin taide- ja musiikkikasvatus, kun yliopistot etsivät säästöjä ja elinkeinoelämää kiinnostavia tutkimusalueita. Syynä on myös opetusministeriön halu vähentää taide- ja kulttuurialan koulutusta.

Suomalaista yliopistojärjestelmää uudistetaan nyt rajulla kädellä. Opetusministeriö haluaisi päästä eroon pienistä laitoksista ja huippuyliopistoa rakennetaan niin vauhdikkaasti, että osa porukasta meinaa tipahtaa Aalto-yliopiston kyydistä.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/01/taidealat_taistelevat_olemassaolostaan_yliopistoissa_1237056.html

Ylen juttu on kirvoittanut kourallisen kommenttejakin.