tiistai 23. marraskuuta 2010

omakaupunki.hs.fi lyttää kuvataiteilijoita otsikoinnillaan.

Aloitetaan ihan alusta. Mikä on omakaupunki.hs.fi? Se on jonkinlainen Sanoma Digitalin paikallinen, yhteisöllinen verkkopalvelu, joka pyrkii välittämään verkossa paikallisia uutisia Uudenmaan alueen asukkaille.

Kertoessaan Elina Merenmiehen tekemästä Pekka Korpisen muotokuvasta, Sanoma OY:n ylläpitämä verkkopalvelu tekee tähänastisen pohjanoteerauksen, ainakin kuvataiteen osalta. Otsikko: "Kaupunki tilasi muotokuvan - naama valmiiksi sutattu". Ilmeisesti kärkevällä otsikolla haetaan provosoituneita kommentteja Merenmiehen maalauksesta ja tässä onnistuttiin.

Jokainen voi itse käydä lukemassa lukijoiden mielipiteitä. Siellä nyt vilahtelevat kaikki tutut suomalaisen taidekeskustelun kliseet, ollaan huolissaan siitä paljonko teos on maksanut ja itsekin tietenkin osattaisiin maalata parempi taulu. Omakaupunki.hs.fi toimitus on varmaankin hyppinyt riemuissaan kun muurahaispesää on taas kohaistu kunnon taideprovokaatiolla.

Kiitos Sanoma OY. Kiitän sydämeni pohjasta, te teitte tämän minulle lopulta hyvin helpoksi. Päätin tänään lopettaa loppuelämäni ajaksi Helsingin Sanomien lehtitilauksen. Syynä on teidän perin v****maisen halpa asenne kuvataidetta ja kuvataiteilijoita kohtaan. Kehotan kaikkia kuvataiteen ystäviä tekemään samoin. Sanoma OY:n kulttuurivihamielistä "journalismia" on turha lehtitilauksilla rahoittaa.

Ennakkoluulojen pönkittäminen on osa kulttuurivihamielisyyden kulttuuria, tuskin Sanoma OY:ssa väki on niin typerää että kuvittelee taidekeskustelun laadun jotenkin paranevan tällaisen roskan myötä?


Mitä tulee itse maalaukseen, Korpisella on varmasti ollut tilaisuus nähdä ennakkoon Merenmiehen töitä ja siitäkään huolimatta hän ei ole halunnut vaihtaa tekijää. Uskon Korpisen olevan vilpittömästi tyytyväinen lopputulokseen. Kukapa meistä ei haluaisi Elina Merenmiehen tekemään omakuvaa olohuoneensa seinälle, minä ainakin haluaisin, se olisi aivan huikeata.

tiistai 16. marraskuuta 2010

Yle jätti pois kuvataiteen Puntari-verkkopalvelustaan.

Helsingin Sanomat kertoi uuden Puntari-kritiikkiportaalin avaamisesta:

Yleisradio on avannut verkkosivuilleen uuden kritiikkipalvelun. Puntari-nimisestä palvelusta löytyy arvioita elokuvista, musiikista, näytelmistä ja kirjoista sekä erilaisia kokonaisuuksia ajankohtaisista kulttuuriaiheista.

Puntaria ylläpitää Yle Uutisten kulttuuritoimitus, mutta sen tekoon osallistuvat kulttuuritoimittajat eri puolilta Yleisradiota.

"Yleisradiossa on Suomen suurin kulttuuritoimitus. Teemme jo nyt monipuolisia kritiikkejä eri ohjelmissamme radiossa ja televisiossa. Nyt vain kokoamme nuo kritiikit yhteen Puntarissa", toteaa Yle Uutisten kulttuuritoimituksen päällikkö Janne Mällinen.

Oikein hyvä, mutta mihin unohtui kuvataide? Samoin tanssi puuttuu verkkopalvelun kategorioista vai onko sen paikka teatterin alla? Vai musiikin? Tanssin ystävät tuskin ovat kovin ilahtuneita tanssitaiteen aseman väheksymisestä.

Kuvataiteen asema kulttuurikentässä ei ole mitenkään taattu, sitä määritellään parhaillaan uudelleen, tätä tehdään erityisesti Opetusministeriön toimesta. Kuvataiteen ystävien kannattaisi laittaa Ylelle kipakkaa palautetta ja pyytää kuvataiteelle omaa kategoriaa musiikin, elokuvan, kirjallisuuden ja teatterin rinnalle. Välittäkää viestiä eteenpäin sosiaalisessa mediassa ja muita kanavia pitkin.

http://yle.fi/palaute/palaute.php ja luultavasti osoitteeksi yle.fi-etusivutoimitus.

Lähde:

HS: Yle avasi verkkosivuilleen uuden kritiikkipalvelun

perjantai 12. marraskuuta 2010

Avajaisiin ovat kaikki tervetulleita.

Satuin juuri huomaamaan Facebookissa todella oudon kuvatekstin:

"... -näyttely avattiin kutsuvieraille ... .

Vaikka moni kutsutuista ei päässytkään paikalle..."

Ei näin. Jos kyse ei ole Kiasman avajaisista, niin Suomessa ei oikeastaan ole niin tärkeitä tai merkittäviä instituutioita, etteikö avajaisiin voisi tulla ilman kutsua. Ainakaan koskaan kutsukorttia ei tarvitse näyttää ovella.

Minusta on typerää ruokkia käsitystä, jonka mukaan avajaiset olisivat tapahtuma vain kutsutuille vieraille. Taidepiirien ulkopuolella on kuitenkin iso määrä potentiaalista yleisöä, joka olisi myös tervetullutta avajaisiin, vaikka sitten vain sattumalta ohimennen piipahtamaan tai vaikka vain sen "ilmaisen viinan" perässä ilmapiiriä haistelemaan.

Tällaisilla asenteilla ja kuvateksteillä luodaan kuitenkin vain sitä "harvoille ja valituille" ilmapiiriä, mitä ainakin itse taiteessa inhoan.

En kerro mikä taho oli kuvatekstin takana, ehkä kuvatekstin laatija voi tunnistaa itsensä ja ottaa opiksi ensi kertaa varten.

torstai 4. marraskuuta 2010

Kulttuurin elitistinen tukijärjestelmä on lakkautettava!

Ainakin Mikko Sandt ja Anna-Leena Nieminen ovat blogikirjoituksissaan vahvasti tätä mieltä. Anna-Leenan räväkkä teksti on herättänyt hilpeyden lisäksi myös muutamia vasta-argumentteja.

Koska alkuperäisenä inspiraation lähteenä on ollut Mikko Sandtin kirjoitus, lainaan tekstistä pienen pätkän:

... Korkeakulttuuri on nähtävästi niin arvokasta, että typerät ja alikoulutetut kansalaiset eivät sitä vapaaehtoisesti osaa tukea, vaan heidät täytyy pakottaa tukemaan sitä vastoin tahtoaan.

Merkittävin ero amerikkalaisen, kapitalistisen massakulttuurin ja eurooppalaisen korkeakulttuurin välillä onkin se, että ensin mainittu on markkinoiden vastaus suuren yleisön kysyntään jälkimmäisen palvellessa suppeamman porukan preferenssejä. Massakulttuurin nousu ajoittuukin samaan historialliseen periodiin kuin yleinen elintason nousu ja eliitin privilegioiden purkaminen. Massakulttuuri on ilmaantunut, koska elintason nousu on mahdollistanut kuluttajien autonomian. Taiteilijoita (sanan suppeassa merkityksessä) massakulttuuri pelottaa, sillä he eivät kykene kilpailemaan sen kanssa. Markkinatalouden periaatteita halveksuville taiteilijoille taiteella on jonkinlaista universaalia arvoa, joka heidän arvomaailmansa mukaan oikeuttaa taitelijat nauttimaan privilegioista, tässä tapauksessa keskittymään tekemään mitä haluavat ja miten pitkään haluavat muiden kustannuksella. Tämä on nimenomaan elitistimäistä privilegioiden kannattamista.

Taiteilijoille taiteen "vapaus" tarkoittaa muiden pakottamista taitelijoiden itsenäisyyden takaajiksi. Tämä ei ole vapautta vaan fyysisen väkivallan uhalla
saavutettu privilegio, joka edustaa tismalleen samanlaista sortoa kuin eliitin kulttuurintuotanto vuosisatoja sitten. ...

Sivistyssanojen viljelystä päätellen Mikko Sandt on kouluttautunut ihminen, siksi hieman kummastuttaa miksi Mikon mielestä amerikkalainen massakulttuuri on hyvä asia? Maailmankuva jota amerikkalainen viihdeteollisuus tarjoaa, on sangen yksiulotteinen ja mustavalkoinen. Amerikkalaista populaarikulttuuria on myös tutkittu ansiokkaasti lukuisia kertoja, googleta. Ehkä amerikkalainen (länsimainen) massakulttuuri riittää Mikolle kulttuuritarjonnan alku-, pää- ja jälkiruuaksi, onneksi monet muut ihmiset haluavat nähdä vaivaa ja metsästää ruokapaikkansa tai jopa kokata itse.

Mistähän Mikolle on syntynyt olettamus että taiteilijat edes haluaisivat kilpailla massakulttuurin kanssa? Jos näin olisi, niin Suomenkin kokoisessa maassa olisi huomattavasti enemmän kulttuurituotantoon keskittyneitä yrityksiä, jotka pyrkisivät tuotteistamaan taiteen. Näin ei kuitenkaan ole, olisikohan siihen jokin syy? Yksi syy on varmasti pieni markkina-alue, mutta tärkeämpi syy lienee motivaation puute. Miksi taidetta pitäisi edes tuotteistaa? Ketä varten näin tehtäisiin? Kulttuurituotantoon keskittyviä yrityksiä toki löytyy, mutta osa niistä on perustettu vain apurahojen vuoksi, näin ollen näennäinen orastava kapitalismi onkin muuntunut markkinatalouteen verhotuksi sosialismiksi.

Oletettavasti Mikko Sandtin kulttuurivihamielisyyden sumentaman kirjoituksen pääpointti on siinä kuinka kulttuurituki on elitistinen jäänne eurooppalaisten kuningaskuntien aikakaudelta. Tässä Mikko tekee virheen ja osoittaa perehtymättömyytensä käsittelemäänsä aiheeseen. Nykyinen valtion apurahajärjestelmä luotiin sotien jälkeen eheyttämään kansakuntaa ja turvaamaan oman kansallisen kulttuurin tuotannon. Tätä aihetta käsitellään esim. Peter Von Baghin Sinisen laulun alussa.

Mikko Sandtia varmasti ilahduttaa tieto, kuinka nykyinen oikeistolainen porvarihallitus tekee kaikkensa romuttaakseen tämän, liitoksistaan nitisevän, mutta mukiinmenevästi toimivan apuraha-tukiverkoston.

Mikkosandtien ja annaliisaniemisten kaltaisten kulttuurielitismin vastustajien märkä uni on toteutumassa, pian kulttuurin tuotanto on täydellisesti alistettu kapistalistisen järjestelmän alaisuuteen. Tällöin ainoastaan hyvä taide jää henkiin ja heikot (= huono taide ja huonot taiteilijat) sortuvat elontiellä. Kauan eläköön kulttuurin tukijärjestelmiin hampaansa upottava uusliberalismi!