torstai 4. marraskuuta 2010

Kulttuurin elitistinen tukijärjestelmä on lakkautettava!

Ainakin Mikko Sandt ja Anna-Leena Nieminen ovat blogikirjoituksissaan vahvasti tätä mieltä. Anna-Leenan räväkkä teksti on herättänyt hilpeyden lisäksi myös muutamia vasta-argumentteja.

Koska alkuperäisenä inspiraation lähteenä on ollut Mikko Sandtin kirjoitus, lainaan tekstistä pienen pätkän:

... Korkeakulttuuri on nähtävästi niin arvokasta, että typerät ja alikoulutetut kansalaiset eivät sitä vapaaehtoisesti osaa tukea, vaan heidät täytyy pakottaa tukemaan sitä vastoin tahtoaan.

Merkittävin ero amerikkalaisen, kapitalistisen massakulttuurin ja eurooppalaisen korkeakulttuurin välillä onkin se, että ensin mainittu on markkinoiden vastaus suuren yleisön kysyntään jälkimmäisen palvellessa suppeamman porukan preferenssejä. Massakulttuurin nousu ajoittuukin samaan historialliseen periodiin kuin yleinen elintason nousu ja eliitin privilegioiden purkaminen. Massakulttuuri on ilmaantunut, koska elintason nousu on mahdollistanut kuluttajien autonomian. Taiteilijoita (sanan suppeassa merkityksessä) massakulttuuri pelottaa, sillä he eivät kykene kilpailemaan sen kanssa. Markkinatalouden periaatteita halveksuville taiteilijoille taiteella on jonkinlaista universaalia arvoa, joka heidän arvomaailmansa mukaan oikeuttaa taitelijat nauttimaan privilegioista, tässä tapauksessa keskittymään tekemään mitä haluavat ja miten pitkään haluavat muiden kustannuksella. Tämä on nimenomaan elitistimäistä privilegioiden kannattamista.

Taiteilijoille taiteen "vapaus" tarkoittaa muiden pakottamista taitelijoiden itsenäisyyden takaajiksi. Tämä ei ole vapautta vaan fyysisen väkivallan uhalla
saavutettu privilegio, joka edustaa tismalleen samanlaista sortoa kuin eliitin kulttuurintuotanto vuosisatoja sitten. ...

Sivistyssanojen viljelystä päätellen Mikko Sandt on kouluttautunut ihminen, siksi hieman kummastuttaa miksi Mikon mielestä amerikkalainen massakulttuuri on hyvä asia? Maailmankuva jota amerikkalainen viihdeteollisuus tarjoaa, on sangen yksiulotteinen ja mustavalkoinen. Amerikkalaista populaarikulttuuria on myös tutkittu ansiokkaasti lukuisia kertoja, googleta. Ehkä amerikkalainen (länsimainen) massakulttuuri riittää Mikolle kulttuuritarjonnan alku-, pää- ja jälkiruuaksi, onneksi monet muut ihmiset haluavat nähdä vaivaa ja metsästää ruokapaikkansa tai jopa kokata itse.

Mistähän Mikolle on syntynyt olettamus että taiteilijat edes haluaisivat kilpailla massakulttuurin kanssa? Jos näin olisi, niin Suomenkin kokoisessa maassa olisi huomattavasti enemmän kulttuurituotantoon keskittyneitä yrityksiä, jotka pyrkisivät tuotteistamaan taiteen. Näin ei kuitenkaan ole, olisikohan siihen jokin syy? Yksi syy on varmasti pieni markkina-alue, mutta tärkeämpi syy lienee motivaation puute. Miksi taidetta pitäisi edes tuotteistaa? Ketä varten näin tehtäisiin? Kulttuurituotantoon keskittyviä yrityksiä toki löytyy, mutta osa niistä on perustettu vain apurahojen vuoksi, näin ollen näennäinen orastava kapitalismi onkin muuntunut markkinatalouteen verhotuksi sosialismiksi.

Oletettavasti Mikko Sandtin kulttuurivihamielisyyden sumentaman kirjoituksen pääpointti on siinä kuinka kulttuurituki on elitistinen jäänne eurooppalaisten kuningaskuntien aikakaudelta. Tässä Mikko tekee virheen ja osoittaa perehtymättömyytensä käsittelemäänsä aiheeseen. Nykyinen valtion apurahajärjestelmä luotiin sotien jälkeen eheyttämään kansakuntaa ja turvaamaan oman kansallisen kulttuurin tuotannon. Tätä aihetta käsitellään esim. Peter Von Baghin Sinisen laulun alussa.

Mikko Sandtia varmasti ilahduttaa tieto, kuinka nykyinen oikeistolainen porvarihallitus tekee kaikkensa romuttaakseen tämän, liitoksistaan nitisevän, mutta mukiinmenevästi toimivan apuraha-tukiverkoston.

Mikkosandtien ja annaliisaniemisten kaltaisten kulttuurielitismin vastustajien märkä uni on toteutumassa, pian kulttuurin tuotanto on täydellisesti alistettu kapistalistisen järjestelmän alaisuuteen. Tällöin ainoastaan hyvä taide jää henkiin ja heikot (= huono taide ja huonot taiteilijat) sortuvat elontiellä. Kauan eläköön kulttuurin tukijärjestelmiin hampaansa upottava uusliberalismi!

7 kommenttia:

  1. Hyvin sanottu. :) Tulin tänne tuon Anna-leena Räsäsen, uups, Niemisen blogin kautta.

    VastaaPoista
  2. Ja mitä helvetin tarkoitusta apurahajärjestelmän romutaminen ylipäätään oikeasti palvelee??? Ai että säästetään ne rahat johonkin muuhun..niinku mihin? Urheilun tukemiseen? Kansanedustajien palkkojen korotukseen? Johonkin täysin järjettömään suohon ne rahat uppoaisi joka tapauksessa joten pidetään ny perkele kynsinhampain kiinni ettei tollaset pikkunilkit pääsee romuttaa noitakin tukia.AAARGH.

    VastaaPoista
  3. Keskustelun jatkoa blogistaniassa:

    http://oddlogy.wordpress.com/2010/11/07/ars-longa-vita-brevis/

    VastaaPoista
  4. Taas mennään:

    http://nettoveronmaksaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/53389-sinut-pakotetaan-maksamaan-teatterikaynteja-215-miljoonaa-eurolla-vuodessa-miksi-et-kiertaisi-

    VastaaPoista
  5. Vieläkin lisää puheenvuoroja saman aiheen tiimoilta:

    http://www.outialanko.fi/blogikutsut/miksi-taidetta-pitaa-tukea

    VastaaPoista
  6. On selvää, että nykyistä Suomen apuraha-järjestelmää olisi syytä korjata. Tällä hetkellä tilanne on se, että jostakin syystä samat taiteilijat saavat valtaosan apurahoista ja läheskään aina tässä ei laatu kohtaa määrää. Taiteissa suhteiden merkitys on luultavasti suurin yksittäinen tekijä apurahojen saannin kannalta muuta tulevat perässä. Apurahojen määrää olisi tietenkin lisättävä niinkuin komitea on ehdottanutkin, mutta vastapainona tälle olisi luotava, jonkinlainen koordinointi että apurahat jakautuisivat tasaisemmin eli, jos hakijalla on 3-vuotinen apuraha niin hänen ei mielestäni kuuluisi saada 2-3 lisäapurahaa vuodessa siihen päälle ja tällä tavalla vähennetään uuden & lupaavankin taiteen esiintulemista.
    T. tutkija&taiteilija

    VastaaPoista

Sana on vapaa.